Aktiviteetteja, hotellikierroksia ja muuta ohjelmaa
Viime blogipostauksesta on jo aivan liian kauan, niin nyt onkin jo korkea aika päivitellä mitä kaikkea on tapahtunut. Aloitetaan vaikka aktiviteeteista joita ryhmäläiset, mukaanlukien itsenikin, ovat pitäneet.
- Murhamysteerileikki. Pelaajat nostivat kiposta yhden lapun itselleen, joissa luki joko ammatti, murhaaja tai poliisi. Jos päätyi poliisiksi, täytyi mennä luokkahuoneen ulkopuolelle. Jäljelle jääneet pistivät silmänsä kiinni, ja alkoivat hämärässä huoneessa vaellella ympäriinsä. Tällöin seassa oli myös murhaaja, joka murhasi yhden henkilöistä piirtämällä ruksin hänen selkäänsä. Murhattu ilmoitti ohjaajalle/muillekin ihmisille että hänet oli murhattu, ja tällöin muut kokoontuivat puolirinkiin istumaan. Tämän jälkeen kutsutttiin paikalle poliisi, jonka täytyi haastatella henkiin jääneitä ja selvittää kysymyksien perusteella, kuka oli murhaaja. Pelaajat joita haastateltiin, joutuivat siis päästään keksimään taustatarinan itselleen, esim. missä oli ollut murhan tapahtuessa.
Leikki oli sinänsä hauska, että ihmiset heittäytyivät rooleihinsa ja yleisestikin koko leikkiin mukaan. Itse en oikein osannut uusimpana jäsenenä olla niin mukana mitä olisin halunnu, eli leikki sopii mielestäni parhaiten sellaiselle porukalle jolla on tiivis ryhmähenki ja kaikki voivat olla rennosti toistensa seurassa. Loppufiilikset oli että vaikka vähän välillä ahdisti, oli hauskaa ja naurua piisasi :) Myös ohjaajan ohjeistus oli hyvä ja selkeä.
- Biisibingo. Pääsimme pelaamaan perusbingon periaatteella, joten aktiviteetin ymmärtäminen oli mukavan helppoa. Ohjaaja oli tulostanut meille bingopohjat, joihin saimme itse kirjoittaa numerot 1-24. Hän soitti musiikkia sekalaisessa järjestyksessä ja kertoi aina soittamansa biisin numeron, jonka me sitten ruksitimme pohjaltamme. Kun joku sai kahden bingon suoran, hän huusi bingon, ja ymmärtääkseni voittajalle tarjottiin jotain pientä syötävää rakennuksen kahvilasta.
- Tarina-aktiviteetti. Meidän jokaisen täytyi siis kirjoittaa lyhyt tarina (100-500 sanaa), mutta luokan kesken sovimme päähenkilön ja hänen taustatietonsa (ikä, sukupuoli, vähän historiaa, yleisesti elämäntilanne..). Meille kaikille arvottiin myös eri miljööt, ja yksi sana jonka täytyi olla jossain vaiheessa tarinassa mukana. Esimerkiksi oman tarinani miljöö oli kaupan kassa, ja sana jonka täytyi olla mukana, oli kissa.
Tämä tarinan kirjoittaminen oli sillä suht helppoa, että meillä oli jo päähenkilö ja miljöö valmiina. Toki se rajasi vaihtoehtoja, mutta toisaalta meidän ei tarvinnut tuhlata aikaa niiden keksimiseen, sillä luovat kyvyt olivat muutenkin koetuksella :D Itse tarinan keksiminen tosiaan tuotti vähän vaikeuksia, sillä se, että tarinat luettiin ääneen muille, toi pieniä paineita ja piti miettiä, vetääkö tarinan överiksi vai meneekö turvallisella, luultavasti vähän tylsälläkin tyylillä. Oli hauska kuulla miten ryhmäläisten tarinat vaihtelivatkin paljon, ''maailman paras isä'' tyylisistä tarinoista yksinäiseen jouluun ja rajumpisanaisiin tarinoihin.
- ''Kuka minä olen?'' oli aktiviteetti jonka itse pidin. Ryhmäläiset siis istuivat rinkiin, ja jokainen nosti laatikosta yhden hahmon (aiheina saattoi olla jokin eläinlaji tai tunnettu henkilö, joko suomalainen/ulkomaalainen, jo kuollut/edelleen elossa oleva), ja liimasi sen teipin palalla oikealla istuvan otsaan. Yksi ryhmäläisistä aloitti kysymällä oikealla istuvalta kysymyksen, johon tämä sai vastata joko ''kyllä'' tai ''ei'', esim. ''olenko eläin?''. Jokainen sai kysyä vain kerran kunnes kysymisvuoro siirtyi seuraavalle/oikealla istuvalle.
Pelkäsin jo etukäteen että osa keksimistäni sanoista olisivat liian vaikeita, ja pelin edetessä huomasin että ne tosiaan olivat liian vaikeita. Opi leikkiä siis pidän joskus uudelleen, tiedän että minun täytyy kahteen kertaan miettiä sanat, sillä mm. Tove Jansson oli yksi sanoista joita ei arvattu itse, vaan ryhmän voimin/ryhmän paljastaessa. Lisäksi ohjeistuskeni alussa olisi saanut olla selkeämpää.
Aulangon Suurella Huvilalla saimme tutustua toisiimme ja kysellä vaihtareiden kuulumisia, ajasta Suomessa ja heidän kotimaistaan. Oli ihanaa päästä taas käyttämään englannin kieltä, vieläpä noin rennossa ympäristössä. Vaihtaritkin tuntuivat tykkäävän järjestämästämme ohjelmasta ja ruokatarjoilustamme, sillä söimme lounaaksi tortilloja ja jälkiruuaksi oli glögi-, kahvi-, tee- ja joulutorttutarjoilu, sekä tarjolla oli sipsiä ja erilaisia Fazerin suklaita.
Loppufiilikset ryhmällämme esittelykierroksien jälkeen olivat että Vanajanlinnan opastus meni paremmin kuin hotelli Emilian. Molemmat oppaat olivat todella mukavia ja ystävällisiä, mutta mielestämme Vanajanlinnan esittelijä teki tervetulleemman olon kuin hotelli Emilian, sillä opas
- ei ns. vetänyt roolia vaan puhutteli meitä kuin kavereita/tuttavallisesti
- oli läsnä ja oma itsensä
- Vanajanlinnassa meille tarjottiin heti alkuun kahvi-/teetarjoilu
- puhutteli meitä tulevina kollegoinaan
Mitä opin? Miten toimin itse kun olen vastaavassa tilanteessa?
- Muista varmistaa aikataulut (''onko meillä tunti aikaa?'') ja tehdä lisähuomiot
- pitää olla asiakaslähtöinen, läsnä ja rento. Kertoa mitä ollaan tekemässä, mikä yritys on (edes muutamalla lauseella)
- olemalla asiallinen ei tarkoita että pitää vetää rooli vaan voi olla oma itsensä. Musitaa ero ''ihminen kohtaa ihmisen'' tapauksien ja rooliopastuksen välillä (rooliopastus: jos vaikka vedetään linnassa kierros, ja on pukeutuneena keskiaikaisesti, pitää käyttäytyä kuin olisi esim. ritari tai jokin muu keskiaikainen hahmo)
- muista laatukuilu: pitää luvata että tuote on kiinnostava, mutta pitää luvata silti sen verran vähän, että pystyy lunastamaan lupauksensa eikä lupaa liikoja. Kaikki mitä luvataan voidaan varmasti toteuttaa, etteivät asiakkaat pety.
Kaiken kaikkiaan hotellikierroksista jäi hyvä fiilis, ja oli mielenkiintoista nähdä kaksi niin erilaista majoituspaikkaa ja tiloja. Tästäkin oppi hurjasti!
- Murhamysteerileikki. Pelaajat nostivat kiposta yhden lapun itselleen, joissa luki joko ammatti, murhaaja tai poliisi. Jos päätyi poliisiksi, täytyi mennä luokkahuoneen ulkopuolelle. Jäljelle jääneet pistivät silmänsä kiinni, ja alkoivat hämärässä huoneessa vaellella ympäriinsä. Tällöin seassa oli myös murhaaja, joka murhasi yhden henkilöistä piirtämällä ruksin hänen selkäänsä. Murhattu ilmoitti ohjaajalle/muillekin ihmisille että hänet oli murhattu, ja tällöin muut kokoontuivat puolirinkiin istumaan. Tämän jälkeen kutsutttiin paikalle poliisi, jonka täytyi haastatella henkiin jääneitä ja selvittää kysymyksien perusteella, kuka oli murhaaja. Pelaajat joita haastateltiin, joutuivat siis päästään keksimään taustatarinan itselleen, esim. missä oli ollut murhan tapahtuessa.
Leikki oli sinänsä hauska, että ihmiset heittäytyivät rooleihinsa ja yleisestikin koko leikkiin mukaan. Itse en oikein osannut uusimpana jäsenenä olla niin mukana mitä olisin halunnu, eli leikki sopii mielestäni parhaiten sellaiselle porukalle jolla on tiivis ryhmähenki ja kaikki voivat olla rennosti toistensa seurassa. Loppufiilikset oli että vaikka vähän välillä ahdisti, oli hauskaa ja naurua piisasi :) Myös ohjaajan ohjeistus oli hyvä ja selkeä.
- Biisibingo. Pääsimme pelaamaan perusbingon periaatteella, joten aktiviteetin ymmärtäminen oli mukavan helppoa. Ohjaaja oli tulostanut meille bingopohjat, joihin saimme itse kirjoittaa numerot 1-24. Hän soitti musiikkia sekalaisessa järjestyksessä ja kertoi aina soittamansa biisin numeron, jonka me sitten ruksitimme pohjaltamme. Kun joku sai kahden bingon suoran, hän huusi bingon, ja ymmärtääkseni voittajalle tarjottiin jotain pientä syötävää rakennuksen kahvilasta.
- Tarina-aktiviteetti. Meidän jokaisen täytyi siis kirjoittaa lyhyt tarina (100-500 sanaa), mutta luokan kesken sovimme päähenkilön ja hänen taustatietonsa (ikä, sukupuoli, vähän historiaa, yleisesti elämäntilanne..). Meille kaikille arvottiin myös eri miljööt, ja yksi sana jonka täytyi olla jossain vaiheessa tarinassa mukana. Esimerkiksi oman tarinani miljöö oli kaupan kassa, ja sana jonka täytyi olla mukana, oli kissa.
Tämä tarinan kirjoittaminen oli sillä suht helppoa, että meillä oli jo päähenkilö ja miljöö valmiina. Toki se rajasi vaihtoehtoja, mutta toisaalta meidän ei tarvinnut tuhlata aikaa niiden keksimiseen, sillä luovat kyvyt olivat muutenkin koetuksella :D Itse tarinan keksiminen tosiaan tuotti vähän vaikeuksia, sillä se, että tarinat luettiin ääneen muille, toi pieniä paineita ja piti miettiä, vetääkö tarinan överiksi vai meneekö turvallisella, luultavasti vähän tylsälläkin tyylillä. Oli hauska kuulla miten ryhmäläisten tarinat vaihtelivatkin paljon, ''maailman paras isä'' tyylisistä tarinoista yksinäiseen jouluun ja rajumpisanaisiin tarinoihin.
- ''Kuka minä olen?'' oli aktiviteetti jonka itse pidin. Ryhmäläiset siis istuivat rinkiin, ja jokainen nosti laatikosta yhden hahmon (aiheina saattoi olla jokin eläinlaji tai tunnettu henkilö, joko suomalainen/ulkomaalainen, jo kuollut/edelleen elossa oleva), ja liimasi sen teipin palalla oikealla istuvan otsaan. Yksi ryhmäläisistä aloitti kysymällä oikealla istuvalta kysymyksen, johon tämä sai vastata joko ''kyllä'' tai ''ei'', esim. ''olenko eläin?''. Jokainen sai kysyä vain kerran kunnes kysymisvuoro siirtyi seuraavalle/oikealla istuvalle.
Pelkäsin jo etukäteen että osa keksimistäni sanoista olisivat liian vaikeita, ja pelin edetessä huomasin että ne tosiaan olivat liian vaikeita. Opi leikkiä siis pidän joskus uudelleen, tiedän että minun täytyy kahteen kertaan miettiä sanat, sillä mm. Tove Jansson oli yksi sanoista joita ei arvattu itse, vaan ryhmän voimin/ryhmän paljastaessa. Lisäksi ohjeistuskeni alussa olisi saanut olla selkeämpää.
---
Jokunen viikko sitten meillä oli projekti järjestää lasten leikkipäivä muiden matkailualan opiskelijoiden kanssa. Meidät jaettiin ryhmiin, ja jokaisen ryhmän piti keksiä erilaisia leikkejä ja pelejä n. 3-7 vuotiaille lapsille. Suunnittelimme yhdessä 5h kerran viikossa muutaman viikon ajan kyseistä tapahtumaa, ja yhdessä jokainen ryhmä sitten toteuttikin keksimänsä leikkinsä ja leikitti lapsia kun heitä tuli ryhmän pisteelle.
Itse en ollut tyytyväinen omaan pisteeseemme, sillä leikkejämme ei oltu suunniteltu tarpeeksi hyvin ja tarpeeksi pienille. Lisäksi jokaisella ryhmällä oli teema, ja ryhmäläisten piti pukeutua teeman mukaisesti. Kesäaikaan olisi ollut helpompaa leikkiä vaatteilla, mutta koska tuona päivänä oli pakkasasteita, ei sinne yksinkertaisesti tarjennut pukea vähempää kuin talvi/toppavaatteet. Lisäksi ryhmältämme lähti alkuperäisistä suunnitelmista 1-2 leikkiä, koska ne tosiaan osoittautuivat liian vaikeiksi. Toisaalta se ei itseäni harmita, sillä meidän ryhmällemme annettiin tehtäväksi vastaanottaa lapsiryhmät ja kysyä palaute heidän lähtiessään, ja siihen menikin puolet ajastamme ja ryhmäläisistämme.
Opin siis, että tapahtumia järjestäessä kaiken pitää olla selvää pässinlihaa kaikille tapahtumapäivänä ja asioiden suunniteltu läpikotaisin, eikä mitään saa jättää puolitiehen ja luottaa improvisointikykyyn. Lisäksi opin tiimityön täytyy olla sujuvaa koko ajan ja kaikkien osallistua sekä suunniteltaessa että itse tapahtumapaikalla.
---
Seuraavana päivänä lastentapahtumasta olikin sitten luokkamme aika pitää suunnittelemamme ohjelma vaihto-oppilaille! Olimme suunnnitelleet mm. kahvi-/teetarjoilun pullien kanssa heti aamusta, bongausbingoa ja yhdessäoloa Aulangon Suurella Huvilalla. Lisäksi kävimme Aulangon näkötornin juurella katselemassa komeita maisemia, sillä itse näkötorni oli suljettu talviajaksi. Näköalat olivat silti mielestäni mahtavat.
Tästä kerrasta opin ehkä sen, että asiakkaille täytyy osata rohkeasti avata suunsa ja rikkoa jää, varsinkin näin nuorten kanssa. Näin kaikki pääsevät mukaan ja jännitys yleensä rentoutuu pikku hiljaa.
---
Viime viikolla kävimme tutustumassa kahteen eri hotelliin, hotelli Emiliaan ja Vanajanlinnaan. Sovimme ennen kohteisiin lähtöä että tehtävänämme on tarkkailla kuinka oppaamme opastavat meitä. Meidän piti kiinnittää huomiota mm. seuraaviin asioihin
- miten tuodaan ilmi asiakas-, työ-, palo-, rakennus- ja esineturvallisuus
- ovatko oppaat kuinka asiakaslähtöisiä: koska olimme opiskelijaryhmällä liikenteessä, miten oppaat kertovat omista uristaan, kuvailevat työtään/työtehtäviään, kertovat harjoitteluistaan ja työllistymismahdollisuuksista
- kohteen tuntemus, kiinnostavat faktat ja tarinat
- elekieli, ilmeet, selkeys, äänen kuuluvuus, rauhallisuus, iloisuus, vuorovaikutteinen puheviestintä, reaktiivisuus ja sopeutuvuus
- miten opas pitää ryhmän koossa, selkeät ja kuuluvat toimintaohjeet, aikataulujen selväski teko
- miten tuodaan ilmi asiakas-, työ-, palo-, rakennus- ja esineturvallisuus
- ovatko oppaat kuinka asiakaslähtöisiä: koska olimme opiskelijaryhmällä liikenteessä, miten oppaat kertovat omista uristaan, kuvailevat työtään/työtehtäviään, kertovat harjoitteluistaan ja työllistymismahdollisuuksista
- kohteen tuntemus, kiinnostavat faktat ja tarinat
- elekieli, ilmeet, selkeys, äänen kuuluvuus, rauhallisuus, iloisuus, vuorovaikutteinen puheviestintä, reaktiivisuus ja sopeutuvuus
- miten opas pitää ryhmän koossa, selkeät ja kuuluvat toimintaohjeet, aikataulujen selväski teko
Loppufiilikset ryhmällämme esittelykierroksien jälkeen olivat että Vanajanlinnan opastus meni paremmin kuin hotelli Emilian. Molemmat oppaat olivat todella mukavia ja ystävällisiä, mutta mielestämme Vanajanlinnan esittelijä teki tervetulleemman olon kuin hotelli Emilian, sillä opas
- ei ns. vetänyt roolia vaan puhutteli meitä kuin kavereita/tuttavallisesti
- oli läsnä ja oma itsensä
- Vanajanlinnassa meille tarjottiin heti alkuun kahvi-/teetarjoilu
- puhutteli meitä tulevina kollegoinaan
Mitä opin? Miten toimin itse kun olen vastaavassa tilanteessa?
- Muista varmistaa aikataulut (''onko meillä tunti aikaa?'') ja tehdä lisähuomiot
- pitää olla asiakaslähtöinen, läsnä ja rento. Kertoa mitä ollaan tekemässä, mikä yritys on (edes muutamalla lauseella)
- olemalla asiallinen ei tarkoita että pitää vetää rooli vaan voi olla oma itsensä. Musitaa ero ''ihminen kohtaa ihmisen'' tapauksien ja rooliopastuksen välillä (rooliopastus: jos vaikka vedetään linnassa kierros, ja on pukeutuneena keskiaikaisesti, pitää käyttäytyä kuin olisi esim. ritari tai jokin muu keskiaikainen hahmo)
- muista laatukuilu: pitää luvata että tuote on kiinnostava, mutta pitää luvata silti sen verran vähän, että pystyy lunastamaan lupauksensa eikä lupaa liikoja. Kaikki mitä luvataan voidaan varmasti toteuttaa, etteivät asiakkaat pety.
Kaiken kaikkiaan hotellikierroksista jäi hyvä fiilis, ja oli mielenkiintoista nähdä kaksi niin erilaista majoituspaikkaa ja tiloja. Tästäkin oppi hurjasti!
Yläpuolella olevat kuvat ovat hotelli Emiliasta.
Loput yläpuolella olevista kuvista ovat Vanajanlinnasta.
Kommentit
Lähetä kommentti